Marita Liulia

"Rajansa löytää vain kokeilemalla."

Taiteilija-ohjaaja Marita Liulia on tullut kansainvälisesti tunnetuksi vuorovaikutteisen mediataiteen uranuurtajana. Hänen tuotantoonsa kuuluu laajojen mediateosten lisäksi valokuvia, maalauksia, kirjoja, näyttämöteoksia ja esityksiä. Matkustamisesta pitävän taiteilijan teoksia on esitetty yli 45 maassa.

Savonlinnan taidelukion jälkeen Liulia opiskeli kirjallisuutta ja poliittista historiaa Helsingin yliopistossa ja kuvataiteita Taideteollisessa korkeakoulussa. Taiteellinen toiminta alkoi 1980-luvun alussa teatterista. 1990-luvun alusssa Liulia siirtyi digitaaliseen ja vuorovaikutteiseen mediaan mainontaa käsittelevällä Jackpot-teoksella. Modernismia tutkiva Maire (1994) oli ensimmäisiä CD Rom-muodossa julkaistuja taideteoksia maailmassa. Ambitious Bitch (1996), CD Rom naiseudesta oli hänen kansainvälinen läpimurtoteoksensa, jota seurasi mieheyttä ja maskuliinisuutta pohtiva Son of a Bitch (1999).

2000-luvun alussa Liulia palasi teatteriin Manipulator- ja Animator-teoksilla, jotka syntyivät yhteistyönä muusikko-säveltäjä Kimmo Pohjosen kanssa. Tanssija-koreografi Tero Saarisen ja Liulian tanssia ja multimediaa yhdistävä HUNT (Venetsian Biennale, 2002) on muodostunut nykytanssin kulttiteokseksi. Yleisön ja kriitikoiden ylistämää teosta on esitetty 155 kertaa 38 maassa.

Marita Liulia Tarot julkaistiin 2000–2004 kuudessa muodossa (kiertävä näyttely, kortit ja kirja, vuorovaikutteinen verkkosivusto, kännykkäpeli ja esitys). Tarot on käännetty kymmenelle kielelle. Maailman pääuskontoja käsittelevä, jälleen useassa mediassa julkaistu Choosing My Religion – uskontoja jäljittämässä valmistui 2009. Kiertävä näyttely (81 teosta) alkoi Nykytaiteen museo Kiasmasta Helsingissä. Näyttelyn on nähnyt 70 000 katsojaa.

Liulia kutsuttiin Aalto-yliopiston Artist in Residence -ohjelman ensimmäiseksi taiteilijaksi 2011-2013. Liulia ohjaa residenssissä elokuvaa, tanssia ja teknologiaa yhdistävän Kuolemantanssi-trilogian, jonka ensimmäinen osa Jumalattaren paluu valmistuu 2012. Sen pääroolissa on tanssija-koreografi Virpi Pahkinen.

Liulia on palkittu teoksistaan mm. Prix Ars Electronicassa Itävallassa (1996) ja Prix Möbius International-kilpailussa Ranskassa (1996, 1999). Hän on saanut Suomen Kulttuurirahaston palkinnon (1997), Suomi-palkinnon (1999), Erik Enroth-palkinnon (2002) ja Stina Krook Stiftelsen kunniapalkinnon (2008). Hänelle on myönnetty valtion 5-vuotinen taiteilija-apurahan kahdesti.

Marita Liulia työskentelee vuonna 1997 perustamassaan tuotantoyhtiö Medeiassa.

”Reseptini on yhdistää taidetta, tutkimusta ja teknologiaa, mausteeksi ripaus huumoria
ja kauneutta.”